MUSTA TEE - PUNAINEN TEE

Musta tee on länsimainen nimitys punaiselle teelle. Kun teelehtiä hapetetaan loppuun saakka, teelehtien väri muuttuu tummaksi tai mustaksi. Tästä johtuu myös mustan teen voimakas maku. Teen väri pysyy kuitenkin punaisena. Siksi Kiinassa, Japanissa ja Koreassa tätä teetä kutsutaan punaiseksi teeksi. Eri nimitykset samasta teestä aiheuttavat jonkin verran sekaannusta.

Musta tee kestää myös maidon, sitruunan, hunajan, sokerin lisäämisen. Maito tasapainottaa mustan teen vahvaa makua ja mahdollista kitkeryyttä.

Usein mustaa teetä myös maustetaan hedelmän ja kukkien paloilla, marjoilla ja aromiuutteilla. Suurin osa länsimaissa juotua teetä on mustaa maustettua teetä.

Musta tee sisältää kofeiinia noin 4 painoprosenttia.

VIHREÄ TEE

Vihreää teetä ei ole jälkikäteen hapatettu kuten mustan teen teelehdet. Vihreän teen teelehdet paahdetaan tai höyrytetään välittömästi niiden keruun jälkeen. Tässä prosessissa entsyymit hajoavat ja niiden hapettuminen pysähtyy. Näin vihreä tee saa raikkaan ja miedon ominaismakunsa.

Höyrytetyllä ja paahdetulla vihreällä teellä on erilaiset maut. Höyrytetty vihreä tee on ruohomaisemman makuinen, kun taas paahdetun vihreän teen maku on paksumpaa. Periaatteessa japanilaiset vihreät teet ovat höyrytettyjä ja kiinalaiset paahdettuja.

Vihreän teen historia on yhtä pitkä kuin koko teen historia. Alunperin vihreä tee keitettiin keitoksi tai siihen lisättiin vähintään suolaa. Sittemmin siitä tehtiin jauhe, joka sekoitettiin kupissa teeksi. Ming-dynastian aikana (1368-1644) alettiin irtonaisia teelehtiä hauduttaa juomaksi.

Vihreää teetä tuotetaan laajalti eri puolilla Aasiaa. Suurimmat tuottajat ovat Kiina, Japani, Korea, Thaimaa, Vietnam.

Kiinassa alettiin vihreää teetä käyttää nimenomaan sen terveysvaikusten vuoksi. Vihreän teen maailmavalloitus on perustunut pitkälti siihen, että sen on uskottu tepsivän moniin vaivoihin.

Teepuu Camelia sinensis, ikivihreä teepuu on kotoisin Kiinan, Intian ja Burman rajaseutujen vuoristometsistä. Tee mainittiin lääkekirjoissa jo v. 600 eKr. Se oli pitkään vain munkkien ja aatelisten juoma, tavallinen kansa sai nauttia sitä vasta paljon myöhemmin. Vihreää teetä juotiin etupäässä sen piristävän ja virkistävän vaikutuksen takia. Aasiassa juodaan edelleen yleisesti vihreää teetä.

Eurooppaan teepuu tuli 1600-luvun alussa. Juoma oli suosittu etenkin Englannissa, jossa edelleen nautitaan etupäässä vihreää teetä. Kun teen kysyntä kasvoi, englantilaiset perustivat teeviljelmiä Intiaan. Vihreä tee oli kallista ja sitä joikin etupäässä aatelisto. Tavallinen kansa tyytyi mustaan halvempaan teehen. Englannin teeteollisuus johti aikaan myöten Euroopassa siihen, että musta tee tuli suosituksi. Vasta viime aikoina vihreä tee on länsimaissa noussut uudeelleen arvoon lähinnä sen terveysvaikutusten takia.

Vihreä tee on eniten tutkittuja luonnontuotteita. Tutkimusten mukaan vihreä tee sisältää enemmän farmakologisesti aktiivisia ainesosia kuin musta tee. Toisaalta mustaa teetä ei ole tutkittu samoissa määrin kuin vihreää teetä, joten mustan teen vaikutuksia ei vielä tunneta tarkkaan.

Vihreän teen parhaiten tunnetut ainesosat ovat puriinialkaloideja (puriini on typpipitoinen orgaaninen emäs), kofeiini (jota teen yhteydessä joskus nimitetään teiiniksi), teobromiini ja teofylliini. Kofeiinia on vihreässä teessä vähemmän kuin mustassa teessä. Näiden ainesosien pitoisuus on 3-5 % riippuen kasvupaikasta ja korjuumenetelmästä. Muita tärkeitä yhdisteitä ovat flavonoidit, aminohappo glutamiinihappoetyyliamidi, aromaattiset aineet ja polyfenolit. Näitä on yhteensä noin 20 % teen kuivapainosta.

Ihmisen elimistöön syntyy haitallisia vapaita radikaaleja ulkoisista ja sisäisistä syistä. Ulkoisia syitä ovat mm. ympäristömyrkyt, ilman epäpuhtaudet, otsoni, UV-säteily, tupakansavu. Sisäisiä syitä ovat mm. tulehdustaudit ja muut pitkäaikaissairaudet (esim. nivelreuma), runsas kahvin ja alkoholin käyttö ja monet lääkkeet. Vapaita radikaaleja ei voi paeta eikä niistä pääse eroon, ja siksi olemme alituisesti alttiina hapetusstressille. Jos elimistön antioksidanttisuoja on heikko, solut alkavat vahingoittua ja sairastua.

Vihreän teen ainesosissa on paljon kasviantioksidantteja, jotka tuhoavat elimistön haitallisia vapaita radikaaleja.

VALKOINEN TEE

Valkoinen tee on lähellä sitä, mitä tee olisi ilman jalostusta. Keruun jälkeen teelehtien annetaan muutaman päivän nahistua ennen lopullista kuivaamista. Nahistumisaika on muihin teelaatuihin verrattuna pitkä, esim. vihreiden teelaatujen annetaan nahistua vain muutamia tunteja. Lehtiä ei höyrytetä eikä paahdeta hapettumisen estämiseksi kuten vihreissä teelaaduissa, eikä lehtiä myöskään hierota hapettumisen edesauttamiseksi.
Korkealaatuinen valkoinen tee valmistetaan nuorista avautumattomista silmuista, joita peittää vielä hieno hopeinen haituva. Astetta alemmessa valkoisessa teessä käytetään silmujen lisäksi jo auenneita lehtiä.

Valkoisella teellä on hieman enemmän terveydellisiä etuja kuin vihreällä teellä. Aineososapitoisuudet voivat kuitenkin heitellä niin paljon teen laadun ja valmistuksen mukaan, että luotettavasti ei voida luokitella kokonaisia teeluokkia niiden terveysvaikutusten mukaan.