Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

HRA

Nokkonen eli viholainen

 Nokkonen (Urtica dioica) eli polttiainen, viholainen, vihulainen, ämmänkieli ja monta muuta, yli 20 nimitystä, suomenkielessä on tälle tutulle, rakastetulle ja vihatulle kasville. Sanonta rakkaalla lapsella on  monta nimeä pätee nokkoseen. Se lienee sekä rakastetuin että vihatuin kasvimme. Siitä kertoo myös sen lukuisat eri  nimitykset sekä usein mainittu toisintonimi viholainen, vihulainen, vihalainen, riikolais-viholainen.

Nokkonen on kuitenkin yleisin ja monipuolisin hyötykasvimme. Se on ruohokasvi, joka kasvaa yleisenä koko Suomessa aivan Pohjois-Suomea lukuunottamatta. Meillä kasvaa kaksi erillistä lajia, nokkonen (Urtica dioica) sekä rautanokkonen (Urtica urens). Pohjois- ja Sisä-Suomen lehtomaisemissa kasvaa lähes alalajina poltinkarvaton pohjannokkonen (Urtica dioica subsp. sondenii), joka on rauhoitettu.

 

Nokkosen näköislajeja ovat sitä eniten muistuttava valkopeippi (Lamium album) sekä lehtopähkämö (Stachys sylvatica). Molemmat ovat poltinkarvattomia. Lisäksi lehtopähkämöstä jää käsiin epämiellyttävä haju.

 

Nokkosen keruu ja käyttö

Keittiökasvina nokkonen on tunnettu jo Rooman valtakunnan ajoilta. Sittemmin pinaatti syrjäytti nokkosen.

Parhaimmillaan nokkonen on keväällä, kun sen versot ovat noin 10-15 cm:n pituisia. Nuoria nokkosenversoja voi kerätä ja käyttää sellaisenaan, vanhemmista nokkosista kerätään vain lehdet. Kerää vain puhtailta alueilta ja varo paikkoja, joissa on paljon typpeä, sillä nokkonen kerää typpeä. Näitä ovat esimerkiksi ulkorakennukset (navetta, huussi yms.). Kerää vain puhtaita, terveitä ja vahingoittumattomia versoja ja lehtiä. Suojaa kädet poltinkarvoilta. Kerätessä on hyvä käyttää saksia, sillä nokkosen varsi sitkistyy.

 

Nuoret nokkosen versot ovat maukkaita ja hyvin terveellisiä keiton, muhennoksen ja lettujen raaka-aineena. Huuhtele tuore nokkonen ja ryöppää sen jälkeen ennen käyttöä. Poltinkarvat lakkaavat polttamasta ja typen määrä vähenee. Nokkosta voi myös kuivata. Kuivattua nokkosta ei tarvitse ryöpätä.

 

Nokkosen käyttö

 

Myös nokkosen käyttö ravinto- ja rohtokasvina on ollut erittäin monipuolista.Toivo Rautavaara on sitä mieltä, että nokkonen on luonnonvaraisista kasveistamme kaikkein tärkein ruokakasvi (Mihin kasvimme kelpaavat, 1976). Suomessa nokkosta on alettu jonkin verran viljellä uudelleen.

Kuivattua nokkosta voi käyttää sellaisenaan. Kuivattua nokkosta voit laittaa myös puuron, myslin, viilin, jugurtin sekaan.

Verkkokaupassamme myynnissä oleva kuivattu nokkonen on Suomessa viljelty nokkonen. Kuivattua nokkosta voit ostaa täältä.

Kuivatusta nokkosesta voi hauduttaa myös terveellistä teetä. Ruokalusikallinen kuivattua nokkosta haudutetaan kupilliseen kuumaa vettä ja maustetaan hunajalla. Muita nokkosreseptejä löydät täältä.

 

Nokkosen historiaa

Alunperin nokkonen on ollut tärkeä kuitukasvi, jota on viljelty paikoitellen Euroopassa 1800-luvulle saakka. Tuolloin puuvilla syrjäytti sen. Siitä on hyödynnetty varren pitkät ja sileät kuidut, joista on tehty mm. alus- ja liinavaatteita sekä säkkejä. Kivikaudella nokkosen kuiduista solmittiin kalaverkkoja. Tanskassa on löydetty pronssikauden hautalöytöjen yhteydessä nokkospalttinaa. Karkeasta nokkoslangasta on kudottu nokkossäkkejä, joita kutsuttiin myös viholaissäkeiksi. Nokkosesta valmistetut kankaat olivat pehmeitä ja arvokkaita. Yleensä niitä käyttivät vain säätyläiset. Nokkosesta tehtiin kaikkein hienoimmat alusvaatteet, sillä nokkosesta valmistettu kangas oli ihoa vasten paljon pehmeämpää kuin pellavakangas. Saksassa nokkosen käyttö tekstiilin raaka-aineena oli yksi teollisuuden haara 1. maailmansodan aikana.

 

Nokkosen ravintoainesisältö:

 

100 grammassa tuoretta kasvia:

  • Valkuaisaineet 5,9 g
  • A-vitamiini 358 µg
  • B1-vitamiini 0,2 mg
  • B2-vitamiini 0,15 mg
  • B3-vitamiini eli niasiiniekvivalentti 1,7 mg
  • B5-vitamiini eli pantoteenihappo 0,30 mg
  • B6-vitamiini 0,22 mg
  • C-vitamiini 175 mg
  • E-vitamiini 1,68 mg
  • H-vitamiini eli biotiini 1,6 µg
  • fosfori 92 mg
  • kalium 670 mg
  • kalsium 590 mg
  • koboltti 3 µg
  • kromi 18 µg
  • kupari 270 µg
  • magnesium 86 mg
  • mangaani 3,1 mg
  • molybdeeni <10 µg
  • pii 120 mg
  • rauta 4,4 mg
  • rikki 120 mg
  • sinkki 1,7 mg