Timjami

Timjami eli tarha-ajuruoho (Thymus vulgaris)  Timjami on todennäköisesti alkuperältään egyptiläinen kasvi. Se kasvaa luonnonvaraisesti Välimeren alueella, jossa se on puolipensas. Myös ajuruoho on kotoisin Välimeren alueelta. Timjami on itse asiassa luonnonvaraisen ajuruohon viljelty muoto. Ne kuuluvat huulikukkaiskasveihin.

Timjami - rohkeus ja uskallus

Timjami kuva

staa rohkeutta ja uskallusta. Latinankielinen kasvin sukuun viittaava sana Thymus viittaa rohkeuteen ja voimaan. Naiset kirjailivatkin timjamin varsia sotaan lähtevien miesten vaatteisiin.

Timjami sisältää paljon haihtuvia öljyjä. Pääainesosana on tymoli (50-60 %), jolla on antiseptisiä ominaisuuksia. Timjamin antiseptiset ominaisuudet on tunnettu jo kauan, sillä sitä on käytetty mausteen lisäksi myös rohdoskasvina hengitystieoireiden sekä flunssan hoidossa. Myöhäiskeskiajalla (1600-luvulla) yskän hoitoon annettiin ohje,  että timjami suolan ja etikan kanssa, hitaasti nieltynä, on hyvä sille, jolla on ollut pitkäaikainen yskä, sillä se ajaa yskän pois ja irrottaa sen pois syljettäväksi.

Timjamin historiaa

Rooman valtakunnan hajottua (v. 476 jKr. ) yrttejä viljeltiin luostareissa. Niissä myös vaalittiin tietoa yrttikasveista. Yrttien yleistymiselle tärkeä tapahtuma oli Kaarle Suuren antama määräys v. 812 niistä kasveista, joita hänen valtakunnassaan piti viljellä. Näihin kuului myös timjami. 

Egyptissä timjamia käytettiin palsamointiin ja hajuvesiin. Antiikin Kreikassa timjami oli Afroditeen, kauneuden jumalattaren yrtti. Roomalaisten mukaan timjami antoi rohkeutta. Tuolloin ritarit käyttivät turnajaisissa liinaa, johon oli kirjailtu timjami ja mehiläinen urheuden merkiksi.  Antiikin roomalaiset maustoivat juustot timjamilla sekä puhdistivat timjamilla huoneitaan. Haavoittuneita hoidettiin timjamivoiteella.

Timjami tunnettiin myös lemmen kasvina. Vanhan englantilaisen tavan mukaan tyttö, joka pitää timjamin (kangasajuruohon) oksaa liivissä, etsii sulhasta.

Jos ujo poika juo timjamin (kangasajuruohon) teetä runsaasti, hän rohkaistuu lähestymään tyttöä.

Jos morsiamella on timjamia vasemmassa kengässään vihkiseremonian aikana, sulhanen pysyy uskollisena.

Uskottiin myös, että timjami karkottaa vampyyrit ja muut verenimijät. Timjamin uskottiin myös suojelevan pahoilta voimilta. Jos näki painajaisia, siihen auttoi timjami.

Keskiajalta tunnetaan teesekoitus, jossa on mukana timjamia. Tarkkaa sekoitusta ei tunneta, mutta tiedetään, että kyseisen teen juojat näkivät ympärillään olevat keijut ja nymfit.

Timjamia on käytetty myös hajuvesissä sekä krapulalääkkeenä.

Timjami Suomessa

Jo viikinkiaikana (n.v. 800 -1050) Pohjoismaissa viljeltiin sekä vihanneksia että yrttejä. Pääasiassa mausteyrtit tulivat Pohjolaan katolisen ajan munkkien matkassa ja pyhiinvaellusmatkojen tuliaisina. Ensimmäiset yrttitarhat perustettiin Suomessakin luostareihin. Uskonpuhdistuksen lopetettua luostarit yrttien viljely jatkui linnoissa ja kartanoissa. Juhana-herttuan (1537 - 1592) aikaan Turun linnassa oli yrttitarha, jossa viljeltiin myös timjamia jo vuonna 1583. Turun akatemian yrttitarhassa 1600-luvulla tiedetään viljellyn 26 eri mausteyrttiä.

Vanhojen yrttikirjojen mukaan timjamia suositeltiin nikotukseen, hinkuyskään ja painajaisiin. Sen uskottiin myös tehoavan myrkyllisten eläinten puremiin ja olevan hyvä keino juoppoutta vastaan.

Puutarhakulttuuri ja yrttimaat levisivät ensin kartanoihin ja pappiloihin, joista kasvit ja niiden käyttötavat levisivät tavallisen väestön keskuuteen. Kansanlääkinnässä käytettiin perinteisesti luonnonvaraisia yrttejä. Monien kasvien nimet kertovat vieläkin, että niitä on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin. Tuolloin kasvintuntemus oli jokaiselle ihmiselle tärkeä taito. Jotta yrttejä voitiin hyödyntää, ne piti osata tunnistaa ja tietää tarkoin, mihin niitä voi käyttää.

Nykyään timjamia käytetään yrttilikööreissä ja hajuvesissä. Sen voimakas ja täyteläinen maku sopii vahvoihin keittoihin, patoihin ja paistoksiin. Se on italialaistyyppisten ruokien mauste, jonka maku ei laimene kypsennettäessä. Timjamista voidaan valmistaa myös mauste-etikkaa ja -öljyä.

Timjamin víljely Suomessa

Timjami on alkuperäisellä kasvualueellaan monivuotinen kasvi. Meillä sitä viljellään yksivuotisena, koska sen talvehtiminen on epävarmaa. Talvehtiminen saattaa onnistua Etelä-Suomessa, jos sen peittää talveksi. Timjami kasvaa Suomessa n. 25 cm:n korkuiseksi pikkupensaaksi. Sillä on punaiset tai valkoiset kukat. Lehdet ovat vajaan sentin mittaiset, tummanvihreät, jäykät ja pitkulaiset. Timjami menestyy parhaiten kuivahkossa, kevyessä, hyvin muokatussa ja kalkitussa runsasravinteisessa maassa aurinkoisella kasvupaikalla. Sopiva lannoitus on 4-5 kg kompostia neliölle. Timjami käy hyvin koristekasviksi kivikkoryhmiin ja ruukkukasviksi ikkunalle tai parvekkeelle. Sitä viljellään myös kasvihuoneessa.

Timjami kukkii elokuussa, jolloin on sen sadonkorjuuaika. Taimet leikataan  5 - 10 cm maanpinnasta. Elokuun jälkeen kasvustoa ei pitäisi leikata, jos sen halutaan talvehtivan.

Timjami säilyy hyvin kuivattuna. Kuivattaessa ja kuivattujen yrttien käsittelyssä suositellaan suojainten käyttöä, koska matalaan kasvustoon kertyy helposti pölyä.

Timjamia ruokiin

Timjami on voimakas ja aromikas yrtti. Se säilyttää arominsa myös ruokalajeissa, joiden kypsennysaika on pitkä. Se sopii hyvin liha-, siipikarja-, kala-, muna- ja pastaruokiin. Timjami on hyvä mauste myös kaaliruoissa, hernekeitossa, kastikkeissa, marinadeissa ja kasvispadoissa. Timjamia voi käyttää meiramin tavoin. Ruokiin, joihin käytetään viiniä, timjami sopii erinomaisesti.