HRA |
Rakuuna - kuukauden yrtti
Rakuunaa (Artemisia dracunculus) on kahta monivuotista muotoa, ranskalainen ja venäläinen rakuuna. Rakuuna kuuluu asterikasvien heimoon ja marunoiden sukuun, johon kuuluvat myös meillä Suomessa luonnonvaraisina kasvavat pujo ja koiruoho.
Venäläinen rakuuna on lähtöisin Siperiasta, ranskalainen Kaakkois-Aasiasta. Luonnonvaraisena ranskalaista rakuunaa kasvaa paitsi Kaakkois-Aasiassa nykyään myös Välimeren alueella.
Rakuuna on suhteellisen uusi yrtti. Sitä ruvettiin tuomaan Eurooppaan 1500-luvulla, jolloin alkoi sen laajempi käyttö. Antiikin kulttuurit eivät tunteneet rakuunaa. Rakuunan tieteellinen lajinimi dracunculus tarkoittaa pientä lohikäärmettä. Nimi saattaakin viitata uskomukseen, jonka mukaan rakuunalla voitiin karkottaa käärmeitä, liskoja ja jopa lohikäärmeitä. Uskottiin, että "lohikäärmeyrtit" paransivat myrkyllisten eläinten puremat. Uskottiin myös, että rakuunan oksa kätkettynä vaatteisiin suojaa kantajaansa käärmeenpuremilta ja lohikäärmeiltä. Lajinimi dracunculus saattaa viitata myös kasvin juuriin, jotka ovat vahvoja ja kiemurtelevat lähellä maan pintaa. Munkit toivat rakuunan Ruotsi-Suomeen, mutta se ei ehtinyt levitä meillä kovinkaan laajalle.
Rakuuna on raikkaan makuinen, mausteinen ja hieman kitkerä. Se sopii monenlaisiin kastikkeisiin ja sinappien mausteeksi. Se sopii hyvin myös kasvis-, kala- ja liharuokiin sekä keittoihin. Oma suosikkini on rakuuna porkkanoiden ja kanan kanssa. Ranskalaista rakuunaa käytetään bearnaise- ja hollandaise- sekä tartarkastikkeiden perusaineksina. Se kuuluu myös osana Fines herbes -yrttisekoitukseen, jota ranskalaiset käyttävät munakkaiden maustamiseen.
Ranskalaisen rakuunan haihtuvan öljyn pitoisuus on 0,5 - 1,5 %. Öljyn pääainesosat ovat metyylikavikoli ja metyylieugenoli, jotka antavat aniksen makua ranskalaiseen rakuunaan. Venäläisen rakuunan öljyn pääainesosa on elemisiini. Muita komponentteja molemmissa ovat mm. limoneeni, sabineeni, okimeeni. Rakuuna lisää ruokahalua ja edistää ruoansulatusta. Rakuunan sanotaan olevan hyväksi myös sydämelle ja maksalle. Tämä perustuu kasvin sisältämään eteeriseen öljyyn.
Rakuunan viljely ja sadonkorjuu
Rakuuna viihtyy valoisalla ja ravinteikkaalla kasvupaikalla. Venäläinen rakuuna on meillä talvehtinut 63. leveyspiirillä asti eli jonkin matkaa Vaasasta pohjoiseen. Sopivilla menetelmillä se saattaa talvehtia pohjoisemmassakin. Venäläinen rakuuna kestää talvea paremmin kuin ranskalainen muoto, jonka talvehtiminen on tutkimuksissa onnistunut vain Mikkelin korkeudelle saakka. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä suositeltavampaa on peittää kasvin juuret talveksi. Talvehtimista parantaa myös noin 15 cm:n korkuisen sängen jättäminen satoa korjattaessa.
Rakuunan lajikkeita on vain vähän. Suomen puutarhoissa on meidän pohjoiseen ilmastoomme sopeutuneita rakuunakantoja. Meillä rakuunan öljypitoisuus on tutkimuksissa ollut korkeampi kuin ulkomaisten kantojen öljypitoisuus.
Venäläistä rakuunamuotoa voi lisätä sekä siemenistä että kasvullisesti. Ranskalaista muotoa voi lisätä vain kasvullisesti (pistokkaista, juurtuneista versoista, jakamalla vanhoja tyviä sekä solukkoviljelymenetelmillä). Sen lisäys ja kasvattaminen onnistuu kasvihuoneessa, koska pistokkaiden juurtuminen ja kasvuun lähtö on epävarmaa. Esikasvatus lämmitetyssä kasvihuoneessa kestää 1,5 - 2 kk. Ulos istutetaan keväthallojen jälkeen mieluiten mustaan muoviin.
Venäläisen rakuunan siemenet ovat hyvin pieniä: yhdessä grammassa on noin 5000 - 6000 siementä. Siemenet kylvetään huhti-toukokuussa ruukkuun pintakylvönä, kastelu tapahtuu sumuttamalla. Taimet istutetaan 5-8 cm:n pituisina ulos 2-riviharjuun 25-30 cm:n välein. Venäläisen rakuunan voi kylvää myös suorakylvönä kesäkuussa harjuun tai tasamaalle. Venäläinen rakuuna kukkii, ranskalainen rakuuna ei kuki. Venäläinen rakuuna on isokokoinen kasvi ja tarvitsee siksi runsaasti tilaa. Se voi nimittäin kasvaa jopa 1,5 metrin korkuiseksi.
Rakuunan rikkojen poistossa saa varoa kasvin juuristoa, koska se kasvaa pinnassa. Rakuuna vaatii melko voimakkaan lannoituksen, joten paras lannoitus on orgaaninen kate tai komposti.
Kuivina kesinä rakuunalla saattaa esiintyä vaarallinen tauti, lehtiruoste (Puccinia dracunculina), joka aiheuttaa lehtien kellastumista ja tuhoutumista. Taudin leviämistä voi estää korjaamalla versoja heinäkuussa. Venäläisellä muodolla esiintyy myös härmähometta (Sphaerotheca). Tautien takia rakuunoiden kasvusto uusitaan 3-4 vuoden välein.
Jos venäläinen rakuuna on kylvetty suorakylvönä, satoa ei kerätä ensimmäisenä vuonna. Muuten kasveista voi nyppiä lehtiä käyttöön kevätkesästä alkaen. Istutusvuonna kerätään yksi sato ennen kukintaa ja syyshalloja. Myöhempinä vuosina saadaa 2-3 satoa, joskus jopa neljä satoa. Satoa korjattaessa versoihin jätetään 15 cm:n pituinen sänki, joka auttaa kasvia talvehtimaan.