PROPOLIS
Propolis toimii mehiläispesässä kemiallisena suojana patogeenisia mikro-organismeja vastaan (kuva 1). Lääketeollisuutta propoliksen kemia kiinnostaa biologisen aktiivisuutensa vuoksi, sen farmakologisia ominaisuuksia on tutkittu noin 30 vuotta. Lääkkeenä propolista on käytetty hoidettaessa esim. haavoja, palovammoja ja kipeää kurkkua.
Kuva 1. Propolista pesässä. (Suomen Mehiläishoitajien Liitto)
OMINAISUUDET JA KOOSTUMUS
Propolis on olomuodoltaan vahamaista hartsia. Propoliksen sulamispiste yleensä välillä 60-70 °C, joskus jopa 100 °C. Propolis koostuu pääosin hartseista (40-45 %), vahoista ja rasvahapoista (25-35 %), eteerisistä öljyistä (10 %), siitepölystä (5 %) ja orgaanisista yhdisteistä sekä mineraaleista (5%) (taulukko 1). Propoliksen koostumus vaihtelee maantieteellisen sijainnin ja ilmaston mukaan, koska kasvisto vaihtelee olosuhteiden mukaan. Suurin mielenkiinto kohdistuu brasilialaiseen propolikseen suuren biologisen aktiivisuutensa vuoksi.
Taulukko 1. Propoliksen muodostavat yhdisteryhmät prosenteissa.
|
Yhdisteryhmä |
% /
yhdisteryhmä |
|
Hartsit |
45-55 %
- Flavonoidit
- Fenoliset hapot ja esterit
|
|
Vahat ja
rasvahapot |
25-35 %
- Peräisin mehiläisvahasta
tai kasveista |
|
Haihtuvat öljyt
|
10 % |
|
Siitepöly |
5
% |
|
Orgaaniset yhdisteet
ja mineraalit
|
5 %
- 14 hivenainetta, joista Fe
ja Zn runsaimmat
- Ketonit
- Laktonit
- Kinonit
-Steroidit
- Bentsoehappo ja
esterit
-
Sokerit |
YLÖS
FARMAKOLOGISET VAIKUTUKSET
Tutkimusten mukaan propoliksen sisältämillä yhdisteillä on antibakteerisia, anti-inflammatorisia, antikarsinogeenisia, maksaa suojaavia, antioksidanttisia ja allergioita ehkäiseviä vaikutuksia (taulukko 2). Propoliksen sisältämillä flavonoideilla on merkittävä vaikutus propoliksen farmakologisiin vaikutuksiin.
Taulukko 2. Propoliksen sisältämien yhdisteiden farmakologiset vaikutukset.
|
Vaikutus |
Yhdisteet |
|
Antibakteerinen |
Flavonoidit, fenoliset
hapot ja esterit, prenyloituneet p-kumariinihapot, diterpeenit ja
prenyloituneet bentsofenonit |
|
Anti-inflammatorinen |
Flavonoidit, fenoliset
hapot ja esterit |
|
Antikarsinogeeninen |
prenyloituneet flavononit,
kahvihappo, prenyloituneet p-kumariinihapot, diterpeenit,
prenyloituneet bentsofenonit, bentsofuraanit ja
fenyylietyyliesteri |
|
Maksaa
suojaava |
Flavonoidit,
fenyylietyyliesteri, kahvihappo, prenyloituneet p-kumariinihapot,
kaffeoyyli kiniinihapot ja ferulahapot |
|
Antioksidanttinen
|
Flavonoidit, prenyloituneet
bentsofenonit, fenoliset hapot ja esterit, prenyloituneet
p-kumariinihapot ja prenyloituneet flavononit |
|
Allergioita
ehkäisevä |
3,3-dimetyyliallyylikaffeaatti
|
* Prenyloitunut tarkoittaa, että molekyyliin on sitoutunut solukalvoon kiinnittymistä helpottava prenyyliryhmä.
Erilaisia flavonoidiyhdisteitä tunnetaan yli 8000 kpl. Flavonoidit ovat luonnon sekundäärimetaboliitteja ja toimivat kasveissa vesiliukoisina pigmenttejä. Kasveissa flavonoidit ovat pääosin solunesteeseen liukenevassa glykosidimuodossa eli flavonoidiglykosideina (kuva 2), mutta voivat olla myös vapaina sulfaatteina tai fenoleina. Flavonoidiglykosideissa sokerinosan ja flavonoidiosan välissä on glykodidinen O sidos.
Kuva 2. Flavonoidiglykosidin perusrakenne.
Flavonoideilla on laajat farmakologiset vaikutukset. Flavonoidien antioksidanttinen vaikutus perustuu soluja hapettavien vetyperoksidin ja orgaanisten peroksidien poistamiseen solusta.
Flavonoidien lipidiperoksidaadiota ja lipo-oksygenaatiota inhiboiva vaikutus soluissa edellyttää, että flavonoidin rakenteessa (kuva 3) on oltava
- karbonyyli C-4 asemassa
- hydroksyyliryhmän C-3´ ja C-4´ asemassa (lipidiperoksidaadio)
- hydroksyyliryhmän C-3 ja C-4´ asemassa (lipo-oksygenaatio)
- aryyliryhmän täytyy voida pyöriä vapaasti.
Lähes 80 %:ssa flavonoideista on metoksi tai hydroksyyliryhmä asemassa C-4´ ja noin 50 %:lla asemassa C-3´.
Kuva 3. Myrisetiini.
Flavonoidien antioksidanttisuus vaikuttaa myös niiden anti-inflammatorisen ja maksaa suojaavan vaikutuksen tehoon. Tulehdusreaktiota flavonoidit estävät myös inhiboimalla prostaglandiinisynteesiä. Prostaglandiinisynteesissä (kuva 4) arakidonihaposta muodostuu 5-lipo-oksigenaasien ja prostaglandiinien vaikutuksesta tuotteita, jotka osallistuvat tulehdusreaktion syntymiseen.
Kuva 4. Yksikertaistettu malli prostaglandiinisynteesistä.